...

Enkö mä ikinä pääse tästä tunteesta eroon? Tuntuu että se olis 24/7 tää hemmetin ärsyttävä tunne. Ahdistus. Mix se piti keksiä maailmaan, MIXI ?? Noh , kai tämän kanssa täytyy elää , tai sitten toinen vaihtoehto on kuolla. Juu anteeks tuntuu vaan koko ajan että puhun vaa tässä blogissa pelkästään kuolemasta .__. . No mutta kuitenkin , tänään oli ihan kivaa ystäväni kanssa lukuun ottamatta sitä huonoo oloo , paha olla juttua, ahdistusta ja masennusta jotka peitin sitten sinne maskin taakse, no en nyt ihan kirjaimellisesti. Tälläkin hetkellä on tuota, tahtoisin itkeäkkin, mutta en kykene. Joo tämä ei johdu murrosiästä nimittäin pienestä asti ollut ( lue tuo toinen minkä laitoin ). Löysin meijän kaapista masennuslääkettä Cipraleksia , vai olix se ees tollee mut ihan sama. Nyt tekis ihan hemmetisti mieli vetää ne kaikki, mutta ne on niin hemmetin pahoja. No voisin musertaa ne mun ruuan sekaan ja sit syödä. No en nyt ihan vielä aijo tehä sitä mutta joskus. Huokaus , nyt en keksi mitään mitä kirjottais. En jaxais tehä mitään , mutta oon nyt koneella kun vihdoinkin ees pääsen sinne, äiti ku aina viettää päivät koneella. Mutta joo kirjotan sitten lisää joskus, ja hei kiitos lukijoille ku jaxatte mun narinaa ja valitusta ♥ Kiitos kovasti ♥


Nyt öitä.