Heissan

Joo tänään on surkea päviä, olin koko päivän kamujen kaa ulkona feat. ahdistus ja kaikki muu paska. En emnny harrastukseen, anteeksi ystävä rakas. No mutta kuitenkin anteeksi että en ole kirjoitellut, sillä en ole oikein jaksanut , anteeksi. Tämä päivä on ollut ihan surkea. Koko ajan ahdistanu ja masentunu. No koitin pelata tänää Quitar Herouta mutta oli liikaa paineita ja kaikki meni päin ruskeaa mönjää.
Anteeksi nyt en jaksa kirjoittaa..

~ Musta, varjo.
Mustan kissan varjo.
Se juoksee pitkin teräviä kiviä tassut verellä.
Se juoksee ja juoksee, mutta loppua ei pimeydelle näy.
Ei näy valoa, ei valoa.
Kissa levähtää. Nukahtaa.
Seuraavana päivänä on aika koittaa uudestaan löytää se valo. ~

...

Enkö mä ikinä pääse tästä tunteesta eroon? Tuntuu että se olis 24/7 tää hemmetin ärsyttävä tunne. Ahdistus. Mix se piti keksiä maailmaan, MIXI ?? Noh , kai tämän kanssa täytyy elää , tai sitten toinen vaihtoehto on kuolla. Juu anteeks tuntuu vaan koko ajan että puhun vaa tässä blogissa pelkästään kuolemasta .__. . No mutta kuitenkin , tänään oli ihan kivaa ystäväni kanssa lukuun ottamatta sitä huonoo oloo , paha olla juttua, ahdistusta ja masennusta jotka peitin sitten sinne maskin taakse, no en nyt ihan kirjaimellisesti. Tälläkin hetkellä on tuota, tahtoisin itkeäkkin, mutta en kykene. Joo tämä ei johdu murrosiästä nimittäin pienestä asti ollut ( lue tuo toinen minkä laitoin ). Löysin meijän kaapista masennuslääkettä Cipraleksia , vai olix se ees tollee mut ihan sama. Nyt tekis ihan hemmetisti mieli vetää ne kaikki, mutta ne on niin hemmetin pahoja. No voisin musertaa ne mun ruuan sekaan ja sit syödä. No en nyt ihan vielä aijo tehä sitä mutta joskus. Huokaus , nyt en keksi mitään mitä kirjottais. En jaxais tehä mitään , mutta oon nyt koneella kun vihdoinkin ees pääsen sinne, äiti ku aina viettää päivät koneella. Mutta joo kirjotan sitten lisää joskus, ja hei kiitos lukijoille ku jaxatte mun narinaa ja valitusta ♥ Kiitos kovasti ♥


Nyt öitä.

Sekavaa, se muuttui

Se tunne on muuttunu , siis se ku painaa veden alle yms yms. Se on muuttunu sellaseks että, toivottavasti tiieääte ne pitkulat johon laitetaan ruumiit ja jäädytetään. Niin että se ( Joo anteex kamusein kun en kertonu kaikkee .__.) Seuraa mut hakkaa ja viiltelee mua sitten se laittaa sinne ja lukitsee sinne ja ei päästä ulos, ei saa happea, ei voi päästä ulos, se nauraa ilkeästi , tulee ahdistus ja kaikki, ainoa pako on itsemurha. Tälläkin hetkellä on se tunne kun kirjotan tääl, harkitsen myös että annanko tän mun toiselle kamulle luettavax tai no "kamulle" ( se pitää mua " kaverina" mut ihan sama, niin että antaisko tän sille luettavax |: ... No ihan sama annan vaikka , mutta juu mä en saanu eilen illalla tai no yöllä unta, itkin , ja sen avulla pääsin uneen. No anteex , en nyt oikeen jaxa / pysty kirjottaa.. Heido, öitä.

Se iski jälleen...

Joo elikkäs 8.huhtikuuta eli eilen masensi hirveesti vaikka sainkin uuden Robinin levun. Tuntuu kuin kukaan ei uskois mua että mulla olis jtn ongelmia vaan tuntuu että aina ku käännän selkäni niin ne nauraa mulle ivallisesti sen takia. Ei oo kivaa. Tätä kirjottaessakin itken, sillä ahdistaa masennuksen lisäksi. Tätä ei voi laittaa murrosiän syyx koska tää on ollu jo pienestä asti, enkä oo sanonu kellekkään. No annan osotteen kamulle luettavaks siis tän blogin. Sain yhessä masennustestissäkin 65 pistettä kun 30 pistettä oli rajana että sen jälkeen pitäisi mennä lääkäriin. No kuitenkin oon päättäny lopettaa tämän kitumisen ja ahdistuksen. Kuukauden päästä tai kesällä. Ihan sama mitä frendit sanoo paitsi siis jos ne oikein kovaa tahtoo että jään eloon mutta siis en usko että haluu , joo anteeks on vähän sekavaa ku oon niin <itun sekasin koko elämästä.Mulla on sama juttu ku mun kamulla eli, tuntuu että joku kävelee sun takana ja aina kun sä yrität kääntyy ja nähdä sen se pysyy vaan sun takana. Sit ku se saa kiinni se painaa sut jääkylmään veteen ja ei päästä sua pois, nauraa vaan ilkeästi. Haluan pois maailmasta. Kuka sanoi että maan alla on helvetti? En minä, mun mielestä se on täällä maanpäällä. Anteeks mua vaan nyt jotenkin siis ääh en mä tiedä , anteex... Haluisin puhuu jollekkin mun huolista ja mikä mua painaa ja tollasta mutta en vaan voi, jokin estää mua kertomasta, jokin estää mua puhumasta siitä, se ahdistaa. Aina kun aikuinen tai kaveri kysyy että mikä sua painaa mieltäs, niin meinaan ruveta itkemään, en pysty vastaamaan, se ahdistaa, vastaan aina tekohymyillen että ei mua mikään vaivaa. Haluun eroon tosta!! MÄ EN KESTÄ SITÄ! Anteex .. ja anteex vielä että joudutte kuuntelee/lukee tollasta ja kestämään mua... Anteex meen nyt nukkumaan ettei äiti ragee |: Öitä , nukkukaa hyvin. ( Meen oikeesti kuuntelee Robinin Huutaa kappaletta)

Hei

Päätin tehdä tällaisen blogin taas helpottamaan mun elämää vaikka ei se mitään helpota mutta teinpä nyt sen vaan. Eli siis tässä blogissa on vaikka mitä sisältöä mutta suuriinpiirtein mun tunteiden purkua, kiitos jos jossain vaiheessa tulet lukijaksi! ^^