Se iski jälleen...

Joo elikkäs 8.huhtikuuta eli eilen masensi hirveesti vaikka sainkin uuden Robinin levun. Tuntuu kuin kukaan ei uskois mua että mulla olis jtn ongelmia vaan tuntuu että aina ku käännän selkäni niin ne nauraa mulle ivallisesti sen takia. Ei oo kivaa. Tätä kirjottaessakin itken, sillä ahdistaa masennuksen lisäksi. Tätä ei voi laittaa murrosiän syyx koska tää on ollu jo pienestä asti, enkä oo sanonu kellekkään. No annan osotteen kamulle luettavaks siis tän blogin. Sain yhessä masennustestissäkin 65 pistettä kun 30 pistettä oli rajana että sen jälkeen pitäisi mennä lääkäriin. No kuitenkin oon päättäny lopettaa tämän kitumisen ja ahdistuksen. Kuukauden päästä tai kesällä. Ihan sama mitä frendit sanoo paitsi siis jos ne oikein kovaa tahtoo että jään eloon mutta siis en usko että haluu , joo anteeks on vähän sekavaa ku oon niin <itun sekasin koko elämästä.Mulla on sama juttu ku mun kamulla eli, tuntuu että joku kävelee sun takana ja aina kun sä yrität kääntyy ja nähdä sen se pysyy vaan sun takana. Sit ku se saa kiinni se painaa sut jääkylmään veteen ja ei päästä sua pois, nauraa vaan ilkeästi. Haluan pois maailmasta. Kuka sanoi että maan alla on helvetti? En minä, mun mielestä se on täällä maanpäällä. Anteeks mua vaan nyt jotenkin siis ääh en mä tiedä , anteex... Haluisin puhuu jollekkin mun huolista ja mikä mua painaa ja tollasta mutta en vaan voi, jokin estää mua kertomasta, jokin estää mua puhumasta siitä, se ahdistaa. Aina kun aikuinen tai kaveri kysyy että mikä sua painaa mieltäs, niin meinaan ruveta itkemään, en pysty vastaamaan, se ahdistaa, vastaan aina tekohymyillen että ei mua mikään vaivaa. Haluun eroon tosta!! MÄ EN KESTÄ SITÄ! Anteex .. ja anteex vielä että joudutte kuuntelee/lukee tollasta ja kestämään mua... Anteex meen nyt nukkumaan ettei äiti ragee |: Öitä , nukkukaa hyvin. ( Meen oikeesti kuuntelee Robinin Huutaa kappaletta)